maanantai 9. kesäkuuta 2014

Tarina lopuillaan..

MO!


Wow! blogi ylittäny tuhannen lukukerran maagisen rajan, siistiä! :D

Mutta asiaan.. Jääny valitettavasti taas tää vähemmälle huomiolle reissun ja oikeestaan kaiken muunki jäljiltä. Ensin oli välikoeviikko, joka meni ihan ookoo. Esseestä tuli taas A, eli 10 (tai yliopistotasolla 5), ihan kiva homma! Aika paahtaa aika huimaa tahtia ja nyt siis enää tasan kaks viikkoa ennenku koneen nokka nousee kohti Suomea ja pääsen mökille karkuun megapolin vilinää. 

Noo, viime kerralla alotin tän reissukertomuksen ja tarina jäi Hong Kongiin.. Siitä me jatkettiin seuraavaks Thaimaahan. Alunperin suunnitelmissa oli jäädä Phuketiin, mutta päätettiinkin, että mennää mieluummin suoraan saaristoon ja kohteeksi muodostui Koh Phi Phi. Oltiin phuketissa aamuyöstä ja otettiin taksi "satamaan", jossa muutama tunti ooteltiin aamulauttaa. Saatiin myös odotteluaika nauttia aika häikäsevästä ukkosshowsta, joskaan mitään ääntä tai sadetta ollut - taivas vaan välkkyi minkä kerkis. Lauttamatka kesti pari tuntia ja saavuttiin hyvään päiväsaikaan perille saarelle. Matka oli kuitenkin tarpeeks pitkä, jotta kun kannella nukuttiin, niin kavereille palo aika sitkeet henkselit. :D Tartuttiin perillä yhen turistinhöntsääjän mainospuheisiin, koska ei jaksettu alkaa itse etsimään majataloa ja kysyttiin siltä halvin vaihtoehto. Aika kauan sai sen kanssa väitellä, että halutaan halvin eikä telkkareita ja kaapelikanavia. Bungalowi olis ollu se juttu, mut siellä näytti olevan vaan jotain luksusmalleja. No, saatiin ihan kelpo huone hyvillä näkymillä, vaikkakaan siellä ei ollu ilmastointia eli kuuma tuli. Hävisin jälleen Eskolle KPS-pelin ja se sai parisängyn ja ite jouduin jäämään pikkurotiskoon, josta jouset tuli melkein läpi.

Saarella ollessa snorklailtiin aika paljon, oli mageeta uida siel kalojen seassa, ku ei ne tajunnu ees lähteä karkuun. Kerran jäin kalaparveen ja mulla oli niin värikkäät sortsit ilmeisesti et ne seuras, ku hai laivaa ja aloin jo miettimään, et mitähä tässä koht tapahtuu. :D Kaverit näki kuulemma pari riuttahaita, mutta mulla ne jäi kokonaan näkemättä.. Aurinko paistoi myös aika hyvin suurimman osan ajasta, joten pronssiakin tuli vähän otettua ja kiva huomata, että jopa mä rusketun ainaki vähän. Selkä paloi aika pahasti noissa snorklailuhommissa, mutta kyllähän se siitä. Kerran päästiin kiipeemään semmoselle näköalatasanteellekin, josta näki aikalailla koko saaren, näkymä oli aika huikee ja auringonlaskukin ihan ookoo. Harmitti vaan, että multa jäi kameran muistikortti - tietysti - tietokoneeseen kiinni, ku olin siirrelly kuvia aikasemmin. :/ Kännykällä sai jotain kuvia, mutta ei ne oo niin hyviä..

Iltasin saarella oli bilemeininkejä ja tulishowta ranta-alueella ja käytiinhän me ne katsastamassa. Muutama kalja terassilla huiviin ja rannalle. Matkan varrella sai ämpäridrinkkejä jollain kuudella eurolla ja niillä pärjäs hetken aikaa. Rantaklubit oli siististi kasattu, eli ihan älytön äänentoisto rannalla, porukka tanssi joka paikassa ja valot loisti horisonttiin. Loistavaa! Oikeastaan tällä rutiinilla meiän päivät siellä menikin pitkälti: snorklailua tai aurinkoa, päiväunet, pari kaljaa ja biitsille takas rälläilemään tai muuten vaan hengailemaan, pelailemaan bilistä tms..

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä.. Oli aika siirtyä Langkawille, jossa tultaisiin näkemään Jonttu ja Suvi. Otettiin taas lautta, matka kesti jonkun 6 tuntia ja siinä taas saatiin hyvät pronssit ja unet vedettyä, metelistä huolimatta.

Langkawi oli pieni pettymys, saari oli kyllä paratiisi ja biitsit loistavia, mutta jotain siitä puuttui. Ehkä toi Phi Phi ei ollut niin hyvä vaihtoehto ennen tätä :) Mutta pääasia kuitenkin, että nähtiin kaverit siellä. Viikonloppu kun oli vain kyseessä, niin täällä ei oikeestaan muuta edes tehty kuin kerran käytiin vesiputouksilla ja lokoiltiin auringossa. Vesiputoukset oli aika mageita, vaikkakaan ei järin suuria, koska ei ollut satanut vähään aikaan. Sunnuntaina sitten oli reissu viittä vaille ohi ja oli aika palata Koreaan. Paluumatka sisälsi pienen yllätyksen, kun koneeseen noustessa lippu piippas punasta ja mut vedettiin jonosta sivuun. Ihmettelin vähän, että mitähän tässä nyt, mutta lipuntarkastaja heittikin perään, että "business class" ja niin sainkin aika hulppeet olosuhteet paluulennolle! :D

Nyt vain summaan aikalailla kaiken viimeaikaisen tapahtuman, koska niitä on niin paljon ja tämä myös jää viimeiseksi varsinaiseksi päivityksekseni, koska "tatsia" ei tähän enää juurikaan ole ja reissukin on aika lopuillaan.. -.- Palaan vielä Suomeen palattuani kokoamaan yhteen kaikki tärkeät ja huomioonotettavat asiat lähinnä seuraavia vaihtareita varten!

Käytiin Lotte Worldissa, joka on osittain sisä- ja osittain ulkohuvipuisto Seoulissa. Valittiin varmaan täysin väärä päivä tähän, koska joka vehkeeseen piti jonottaa tyyliin 1,5 tuntia ja pahimmillaan jopa kaks! Siispä käytiin varmaan neljässä koneessa, jotka kyllä oli ihan siistejä. Tänne tultiin kerran vielä uudestaan, jollon jonotusaika oli inhimilliset puol tuntia - tunti, joten päästiin sit kokeilemaan myös loputkin koneet :)

Toukokuun puolessa välissä oli Life In Color - festivaali, toisinsanoen kuulemma maailman suurimmat "maalibileet." Käytännössä se oli siis EDM-festari, jossa ammuttiin tykeillä maalia yleisöön. Aika omituinen konsepti, joten pitihän se kokeilla. Kuten kaverit varmaan tässä vaiheessa tietää, ni tää on just mun musaa, joten meininki oli aivan katossa koko ajan ja sain viikon cardiot suoritettua yhessä illassa. Täällä kivana puolena on se, että kalja maksaa festarialueella vaan reilun 3e, joten ei tartte etkoilla niin paljon. 

Heti LIC-festarien jälkeisenä viikonloppuna oli edessä reissu Busaniin - satamakaupungiin niemen eteläpäässä. Nyt siis vihdoin käytiin tapaamassa meidän korealaisen kaverin vanhempia ja tutustuttiin tietysti myös sikäläiseen päivä- ja yöelämään. Donghonin vanhemmat oli järkänny meille aika hulppeen kämpän rannan vierestä, joten odotettiin innolla, että päästään aamusäryt hukuttamaan hiekkaan ja mereen, mutta satuttiin aika huonoon aikaan, koska sää oli melko pilvinen koko reissun ajan. :/ No ei annettu sen haitata vaan ohjelmassa oli muun muassa pari pöytävarausta paikallisilta klubeilta, käveleskelyä kaupungilla sekä pikku rannikkopolulla ja vieläpä purjehdusta. Tän hetken suosituin klubi oli aika positiivinen yllätys, siellä oli Ultra Music Festivalin (jonne ollaan myös menossa viikonloppuna!) etkobileet ja meininki oli kyl katossa. Korvat soi viel pari päivää setin jälkeen. Purjehdusta ootin aika paljon, koska en oo sitäkään ikinä tehnyt ja hauskaahan meillä oli, seilailtiin auringonlaskussa, syötiin homejuustoa, juotiin viiniä ja pommitettiin musaa. Lauantaina käytiin illastamassa sitten Donghonin vanhempien kanssa jossai aivan luksusraflassa, tarjolla oli niin tavallista ruokaa, ku sitte ihan grillattua marmorilihaakin ja aika hyvin tuli tukotettua ittensä täyteen niillä mätöillä. Sunnuntaina aamupäivästä ympäriväsyneenä sitten koitti matka takaisin Seouliin ja kotiin nukkumaan.

Mitään mullistavampaa ei tän jälkeen enää oo oikeestaan ollu, ollaan jatkettu perussävelellä. Pitkälti aika on menny siis kokeisiin lukemisen, auringonoton, uusiin ihmisiin tutustumisen, bailaamisen, öiden aamuun asti venymisen, koulunkäynnin, salin ja syömisen merkeissä. Tokavika viikko siis käynnissä, viikonloppuna vikat festarit ja ens viikon maanantaina heti kaikki kokeet putkeen :D jännällä katotaan mitä tapahtuu. Siitä oikeestaan varmaan haikeissa tunnelmissa ensi viikko loppuun ja nokka kohti Suomea.


Ei muutakun oli kiva lörpötellä, toivottavasti oli miellyttävää lukemista!
Itä kiittää ja kuittaa!

Harri

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Reissu

Morjensta taas!

Tuli sitte pieni paussi tähän blogiin. Rehellisesti sanottuna tuolla reissussa en kokenut tätä niin tärkeäksi, että olisin nautiskelun sijasta uhrannu suuria määriä kirjoittelulle aikaa ;) Mutta niin se arki sieltä aina tulla tupsuttelee niinkuin nytkin, joten aika taas tarttua toimeen! Sen verran vielä mainittaneen, että tää päivitys tulee kahessa osassa ja toisen julkaisen tässä lähipäivinä.

Tosiaan oltiin reilut kolme viikkoa pyörimässä ympäri ämpäri Kaakkois-Aasiaa. Reitiksi muodostui loppujen lopuksi seuraavanlaista: Phnom Penh, Siem Reap, Macau, Hong Kong, Koh Phi Phi, Koh Lipe sekä Langkawi + vaihdot. Joku saattaa kelata, että paikkoja oli paljon, mutta aika hyvin onnistuttiin rytmittämään, ettei ollu mitään kiireitä paikasta toiseen.

21.3 perjantaina käytiin aamupäivällä hakemassa mamutoimistosta bränikät oleskeluluvat ja siitä melkeinpä suoraan ampaistiin lentokentälle ja kohti Kuala Lumpuria. Tän piti olla eka stoppi mutta päätettiinkin, että jatketaan mielummin suoraan Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Yö nukuttiin siispä Kualan lentokentän lattioilla ja seuraava lento koitti vasta aamuseiskalta. 

Ensimmäinen ajatus lentokoneesta ulos hypätessä oli se trooppinen henkäys kasvoille, siellä oli ihan mielettömän kuuma! Mittari ei alle 30 asteen mennytkään ja päivällä oli varmaan lähempänä 50 ku 40 astetta. Lämmön lisäks palmujen ja banaanipuiden näkeminen toi leveen hymyn kasvoille: "nyt mä oon siel, missä mun kuuluuki olla." Eerik oli kattonu jonkun hyvän guesthousen semmoselta "turistialueelta" (turismi ei suuremmilta osin oo maata vielä pilannu, vaikka siellä täällä pari länkkäriä aina näkyikin) ja se osottautu ilmeisesti semikalliiks , mutta iha kelvolliseks. Parin tunnin powernap ja liikkeelle! Hotelli tarjos oman tuktuk-kuskin, jolta kysyttii hyvä rafla ja se veiki meiät ilmeisesti yhteen parhaimmista ravintoloista ehkä koko kaupungissa! Sen verran hyviä kehuja oli ainakin tullu jälkeenpäin tarkasteltaessa. Tähän väliin voinee kehua yleisesti koko maan ruokia, aina sait lautasellisen täydellisyyttä söit missä vaan, joten tää paikka oli enemmänkin "top of the top." Päivä meni tuttuun tapaan kävellessä lähialueilla ja tarpeellisten tavaroiden hankkimisella. Sattumalta löydettiin sitten yks hyvä terassi lähialueen guesthousen katolta ja siellä lepposasti istuskellessa tippui pari kaljaa.

Needless to say, hinnat Kambodzassa oli suomalaiselle kukkarolle tosi miellyttäviä; varmaan neljäsosan suomen hinnoista. Syöminen raflassa kustans paikasta riippumatta jonkun 3e ja juomat tuntu olevan aina niin rafloissa ku baareissaki 2 dollaria. Tuktukit oli aivan mahtava kulkutapa! ja ne sai tingattua tosi halvaks. Saipa niitä myös varattua just niin pitkäks aikaa ku halus, joten se oli kätevin, vaikkakaan ei ehkä turvallisin tapa matkustaa paikasta toiseen.


Kambodzalla on aika synkkä lähihistoria ja se kyllä näkyi kaduilla ja ihmisissä, mutta aina ne jakso kuitenkin olla tosi mukavia ja ilosia. Googlen mukaan maa oli periaatteessa vaarallinen, mutta kuitenki turisteille suhteellisen turvallinen. Köyhiä kun kaikki on, ni tietystihän siinä voi tulla eteen epämukavia tilanteita, jos ei ite oo ajan tasalla siitä mitä ympärillä tapahtuu.


Phnom Penhissä aika meni jotakuinki ekan päivän agendalla, päivät kierreltii paikkoja kävellen ja tuktukeilla, käytii aika hyvällä prosentilla kattelemassa palatsit ja nähtävyydet, mitä kaupungista löytyi. Erityisesti turistikohteista mainittaneen Killing fields ja S-21, jotka aika paljon pysäytti miettimään, mihin ihmiset valtapäissään voi olla kykeneväisiä. Historiaa tietävät, tietää ja loput voi lukea netistä, mitä siellä tapahtu. (Kuvia paikoista en myöskään tänne lisäile suht ilosen teeman takia, annettakoon paikoille oma rauhansa) Lisäks tietysti nautittii auringosta ja otettii sitä pronssia. Kerettiin jo heittää läppää siitäki, että me ite ollaan yks nähtävyys täällä, ku samat naamat näky joka päivä jossain ja tuktuk-kuskit ja raflojen ja kuppiloiden työntekijät alko jo moikkailemaan ja tuli välillä höpöttelemään. Illalla löydettiin aika usein ittemme sieltä vakiopaikaks muodostuneesta kattoterassista, lähettiinpä kerran yhen työntekijän kanssa kattelee paikallista yöelämääki. Täällä tutustuttiin myös kahteen aika huikeeseen norjalaiseen mimmiin, joista sitte muodostu reissukaverit koko siks loppuajaks, mitä Kambodzassa vietettiin.




















Reilun viikon jälkeen oli aika siirtyä Siem Reapiin, kaupunkiin joka on kuuluisa tietysti Angkor Watista. Pakko sanoa heti alkuun, että se minibussikyyti, mikä me tohon otettiin, oli aika helvettiä! Kuus tuntia auto pomppi ja täris surkeekuntosilla teillä, puhumattakaa maan liikennekulttuurista- ja säännöistä, joita ei todellakaan ole! Välillä ajeltiin vastaantulevien kaistaa, välillä hiekkatietä niin että autosta näki just ja just ulos. Hinta oli vaan reilun kympin, mutta kuten yks tuktuk-kuski kiteytti, ni siinä maassa ihmisten lentopelotkin kaikkoo, kun kyseesee tulee vaihtoehto mennä autoteitä pitkin. En siis suosittele, ellei just ton tyyppistä kokemusta oo ettimässä. Kuitenkin jos nyt jotain hauskaa matkasta pitää repiä ni vaikka oltiin köyhässä maassa, toiki oli luotettavampi ku VR ja autosta löyty myös paremmin toimiva wlan-yhteys.

Siem Reap oli jo selkeesti enemmän turistimeininkiä ja aika hyvin oli jakautunu se, missä paikalliset ja missä turistit vietti vapaa-aikaansa. Perillä oltiin iltaysiltä ja meiän agenda oli jälleen alkuun löytää guesthouselle, joka matkan aikana netistä löydettiin. Paikka oli miellyttävä ja halpa, tällä kertaa en myöskää joutunu jakamaan sänkyä Eskon kanssa, hävittyäni tiukan KPS-turnauksen ekassa paikassa, mikä oli itessään jo miellyttävää. Kaupungissa ei itessään ollu suuresti mitään nähtävää, ainakaan semmosta mistä oltais tiedetty. Siellä oli oikeestaan kaks turistirysää: yömarketti, josta sai tingittyä krääsää hyvään hintaan ja 'pub street'; yks katu, johon oli ahdettu toistakyt baaria ja ravintolaa. Periaatteessa se oli kuitenkin koko kortteli, koska niitä rafloja ja baareja löyty sivukujilta tusinoittain lisää. Eka ilta otettiin iisiä ja mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä päätettiin testaamaa viereisestä guesthousesta löytyvä uima-allasmesta ja olihan sitä siinä. Siihen jumahdettiin oikeestaa koko loppureissuks, päivät oltiin aina poolilla ja tutustuttii siellä asuvii eurooppalaisii, lähinnä brittejä ne oli kaikki. Meillä oli siinä aika hyvä olla, ihmeteltiin vaan, että miten toiset jaksaa vetää aivan kauheet tumut joka päivä. 
Torstai-iltana tää samainen naapuripaikka järjesti tuktuk pub crawlin eli euroopasta tuttu konsepti: kierrellään baareja, tällä kertaa vaan tuktukeilla. Saatiin aika hyvä Monacon GP siitä aikasiks, tuktukit laitto kaasua lattiaan ja siellä lenteli kaljaa ja mitälie vehkeestä toiseen. Tärkeintä oli kuitenki, että me voitettiin! Iltahan meni muuten samaa rataa, aikalailla kosteissa merkeissä..
Sunnuntaina koitti oikeestaan sitte se päivä, miks oltiin koko kaupungissa, eli visiitti Angkor Watiin. Eipä tätä paikkaa voi kuvata, ku kahella sanalla: aivan huikee! Oli mageeta kävellä siellä ja nähä se vuosituhattakainen ilmapiiri, mikä sillon on varmaan vallinnut. Toki iso osa asioista on hämärän peitossa, mutta se ei oo tärkeetä. Otettiin vaan se lyhyt kierros, eli käytiin kattomassa se ite paikka, sitte naamatemppeli ja Tomb Raideriin kuvatut paikat yhessä temppelissä. Yllättäneen ajanpuutteen vuoks kävelemättä jäi parisen paikkaa, mutta ens kerralla sitten. Lisäks piti mennä kattomaan auringonlasku yhelle kukkulalle, mut jostain syystä ilmeisesti tuktuk-kuskit ei ollu enää ihan messissä, ni lähettiin takas kaupunkiin.. Maanantaina aamupäivästä edessä oli edessä siirtyminen kohti Macauta.











































Macaussa vietettiin yks yö, koska haluttiin oikeestaan nähä vaan se Aasian Las Vegas. Ja kasinoitahan siellä oli, ne oli älyttömän kokosia ja mageita nii sisältä ku ulkoakin. Epäonnisten rahaa niissä oli kiinni varmaa aika paljon. Sisällä tuntu, ku olis ollu leffassa ja löyty ihan mielenkiintosii taide-esineitäkin. Macausta ei oikeestaan oo sen enempää, koska siellä ei mitään oikeestaan tapahtunutkaan :D

















Macausta otettiin sit lautta seuraavana päivänä kohti Honkkareita ja oltiin perillä iltapäivällä. Tässä kohtaa remmiin tarttu myös yks kaveri - Jopi, joka oli matkan loppuun asti mukana. Honkkareista ei oikeestaa oo mageitten maisemien lisäks paljoo hyvää sanottavaa, sain kuumeen heti ekana iltana perillä ja väliin jäi seki ilta sitte. Lisäks ruoka oli aika skeidaa ja joka paikassa tuputettiin pukuja, rolexeja ja muuta krääsää.. Oikeestaan aika pettymys, mutta pitihän se paikan päällä käydä toteemassa. Ens kerralla, jos semmosta koskaan tulee, ni vois koittaa tutustuu johonki paikalliseen, joka osais ehkä kertoo enemmän, jos siellä tapahtuu jotain välillä.




 











 















Nyt joutuu tässä kohtaa vetämään jännityksen esiripun eteen ja jättää myöhemmät tarinat ensi kertaan.. Joten ei muutaku morloiskis!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kylpylöitä ja Gangnameja

Tällä (viime) viikolla ei oikeestaan muuta maininnan arvosta tapahtumaa ollu, ku torstain kylpyläsetti ja lauantainen Gangnamin reissu, joten en tuhlaa tilaa ja aikaa jaarittelemalla meiän GTL-kaavamaista elämäntapaa ;) Niitten ohella oikeestaan vaan varattiin lennot Kuala Lumpuriin, lähtöpäivä koittaa 21.3 aikasella herätyksellä, kun pitää lunastaa rekisteröintitodistus mamuvirastosta. Lentokone starttaa 16.15 ja seuraava postaus tuleeki sitte "etelän lämmöstä", vaikka täälläkin on pari päivää selvinny jo jopa t-paidalla!

Torstaipäivä lähti siis käyntiin puvun toimituksella pesulaan tulevaa lauantaita varten. Pesulalasku n. 7e ja puku näytti ku uudelta, silitykset ja kaikki myös hintaan. Siitä sit lähettiin suoraan Yongsaniin ja Dragon spa -nimiseen kylpylään. Hinta sinne oli vähän alta kympin ja siellä saa käytännössä elää. En oikeestaan ees ymmärrä, miks mä oon ottanu täältä jonkun kämpän.. o.0 Paikka näytti iha asialliselta, marmoria (tai ainaki sinnepäin) seinillä. Kameraa ei tietenkään sattunu taaskaa mukaan.. :/ Anyway, oli ekaks vähä outo fiilis, ku siellä naiset ja miehet on jaettu tavallaan omiin mestoihin ja siellä sit vedeltiin nakuna altaissa. Altaita löyty niin kuumaa, tosi kuumaa ja ihan sairaan kuumaa ja sit 19-asteinen "kylmäallas", tosin niitten kuumien altaiden jälkeen seki oli kylmää.. Kylpylässä oli oikeestaan kaikki palvelut nukkumis- ja rentoutumishuoneista hotelliin ja ratsastuspaikasta(??) fitness centeriin. Siellä oli hissin mukaan myös "finnish sauna", joten se piti mennä heti kattomaan. Tää osottautu aika pettymykseks ja oikeestaan ainoota "suomalaisuutta" oli se panelointi siinä 51-asteisessa huoneessa. :D Lisäks siellä oli semmosii eriteemasii (esimerkiks Japani ja muinainen Egypti) lämpimii huoneita, mihi sai mennä makoilee esimerkiks hiekkaa tai suolaa, tai iha marmorille. Muutama omituinen kohtaaminen tuli kyl vastaa, ku siinä kierrellessä jokaisesta huoneesta löyty joku nuori pariskunta jostain nurkasta piilosta lojumasta.. Olin lukenu semmosista pyyhkeistä, mitkä tuntuu vähä niinku hiekkapaperilta ja Donghun sano, että niitä voi ostaa tuolta ja kävi hakee meille pikkulaput ja siinä sitte ilosesti kuorittii jokainen koko kroppa kaikesta saasteesta niin, että jäljelle jäi pehmee vauvaiho. Ihan hyvän tuntusta! Ehdottomasti tuon Suomeen näitä monta paria, että päästään sit kuorimaan toisiamme kesällä. ;)

Siitä sitte jatkettiin illalla Sinchoniin, ku siellä oli niitten oma "club day" ja palttiarallaa 7 eurolla täältäkin sai rannekkeen, jolla pääs viiteen paikkaan. Tää setti oli aika pettymys, vaikka juominen oliki halpaa, eli 1-2 euron luokkaa. Loppujen lopuks se vika paikka meni kiinni vissii tuntii liian aikasin, koska työntekijöitten mukaan kaikki oli lähössä himaan, vaikka tanssilattialla iha täys meininki.. Ehkä ne ite halus veks sieltä.

Lauantaina pärähti big time! Hunkki haki meiät aamulla ja lähettiin shoppailemaan rajan lähelle premium outletiin. Mitään sieltä ei kyl löytyny, mutta olipaha kateltavaa. Varmaan parisataa pikku kivijalkapuotii saman katon alla ja kaikissa hinnat ainaki oletettavasti -50%. Siitä sitte jatkettiin kalamarkettiin, eli vähä niinku Hakaniemen halli, mutta isompi ja ne kalat elää siellä vielä ostovaiheessa. Yks sälli esimerkiks altaasta otti meiän valitseman kalan, fileroi ja palotteli sen siinä silmien alla, tuoretta vois sanoa! Ostettiin isoi katkarapui, kampelaa ja ostereita, joista illalla Donghun loihti meille gourmeet. Tuliaisiks Donghun ite pääs maistelemaan minttuviinaa, super salmiakkia ja muumikarkkeja. Mainitsemisen arvosta tän maan ystävällisyydestä oli, että Donghunin äiti makso kaikki ruuat, vaikka se ei koskaan oo edes nähny meitä, VIELÄ! Reissun jälkeen suunta otetaanki kohti Busania, jotta voidaan toimittaa kiitokset perille. 

Siinä huumassa ja masu täynnä merta painuttiin Octagoniin, joka on kuuleman mukaan äänestetty jopa 12. parhaaks klubiks maailmassa. Pettyä ei taaskaan tarvinnu, paitsi ehkä siihen, et musa oli taas liian lujalla. Onneks siihenki löyty lääke; paperipalat korvii ja meno jatkuu. Puvut päällä mentii jonon ohi erityisovesta sisää, koska ison maailman tapaa meillähä oli rahaa ku roskaa, eli meillä oli pöytävaraus. Hintaa pöydälle tulee noin 450 euroa, mut kuuteen pekkaan ei ollu niin paha. Siihen sisältyy pullo ite valkkaamaa viinaa, pullo Veuve clicquottia, pullo Vossia, mixerit ja niin suolasta ku makeetaki naposteltavaa. Tässä paikassa et myöskään istu, ellei pöytää oo varattuna. Siinä sit istuttii iltaa jonkun leffaohjaajan kanssa, kunnes omalla kohalla musa voitti ja läksin tanssimaan melkeinpä koko loppuillaks. Musajärjestelmä oli ihan tajuton ja meininki oli ku festareilla. Varmaan paikallisella tasolla isot DJ:t hoiti kyllä kemut loppuun asti iha kympillä!





Perjantaina tosiaan reissun päälle, joten tällä viikolla vähän valmistaudutaan. Käydään lääkärissä, otetaan selvää ja otetaan nokka aluks kohti Kuala Lumpuria. Vieläkään ei mitään kiveen hakattua suunnitelmaa oo olemassa, joten tuttuun tapaan varmaan vähän ex temporeeta nähdään seuraavien kolmenkin viikon aikana!

Lämpimät terveiset täältä! ;D

Ruokakuvat

Tässä vihdoin näitä teiän kauan odottamia ruokakuvia!


























sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Arkisia asioita

Anneyonghaseyo!

Tällä viikolla lähti arki rullaamaan aika pitkälti, koulu alko, jonotettiin maahanmuuttovirastossa, hankittiin salikortit yms.. Vaikka ei me tietty hauskanpitoa unohdettu kuitenkaa :) Kulttuurishokki aika pitkälle varmaan onnistuttu välttämään, vaikka jotain takapakkia onkin tullut otettua. Lisäks nyt uskaltaa varmaan jo mainita, ettei mitään sairauksiakaan oo tullut hankittua, yhtä kurkkukipua lukuunottamatta. Mun voittamattomat valkosolut siis pysyy toistaseks vielä voittamattomina.

Kameraa en oo nyt kannellu mukana, vaikka pari kertaa oonki katunu sitä, mutta ei oo kuvia laittaa tällä kertaa tähän. Ei kuitenkaan olla käyty missään uudessa paikassa, joten kuvattavaa ei oo ollu myöskään. Nyt mulla tosin on myös tässä kännykässä kamera, ni jos tuleeki jotain ylläreitä, niin niistä saan kanssa kuvan muistoksi.

Maanantaina oli siis eka koulupäivä ja luen täällä filosofiaa. Miksi? Siks, koska se vaikutti iha mielenkiintoselta, vaihtoehtoja ei ollut loppujen lopuks montaa sivuaineeks ja parasta tietty se, että koulupäiviä on vaan kaks viikossa ;) Kerkii siis keskittyy olennaiseen! Kurssit, mitä valkattiin: filosofian perusteet, Platon filosofia, muinainen ja keskiaikainen filosofia ja filosofian kirjotus / debatointi. Aiheet aika paljon sivuaa toisiaan, joten toistoa tulee ja paljon, mutta ainaki oppii. Proffista toinen ei pidä ollenkaan kirjaa poissaoloista, kuhan hoitaa hommat vaan ja toinen vähentää 2 prossaa arvosanasta aina jokaista poissaoloo tai kolmen myöhästymisen sarjaa kohden. Luennot on aika iisejä ja kestää tunti 15 minuuttii. Pysyy hereillä, kun joutuu ite kerranki tekemään omat muistiinpanot ja kuuntelemaan, että mistä puhutaan. Proffat on mukavasti Ranskasta ja Briteistä, joten englanti ei ole ongelma myöskään. Kurssien itessään ei eurooppalaisille pitäis olla mikään iso haaste, joten kieltämättä tuntuu, että tää tosissaan oli hyvä paketti! Aihe totta kai on silti mielenkiintonen, joten uskon, että täältä vähän jää jotain käteenkin. Tuntuu, että noi proffatkin on ihan ilosia siitä, että niidenkin kursseilla joskus vaihtareita näkyy. Ollaan siis paikallisten kanssa enimmäkseen, ainoostaan yhellä kurssilla on pari muutakin vaihtaria.

Ruokailu koulussa oli aika samoissa hinnoissa, kun Suomessa. Siellä raflassa, missä käytiin makso ruoka joko vähän alta 3e tai vähän päälle, riippuen kumpaa ruokaa otti. Kuitenkin se on vähän halvempaa, ku rafloissa täällä, jotka nekin kuitenkin on halpoja: annos maksaa tavallisesti sen ~3,5 - 5 euroa. Meillä vähän aina kiireistä toi syöminen, ku tuntien välissä on vaan vartti, joten jonkunlaista kikkailua se aina vaatii. Koulun jälkeen käytiinkin sitte vaan tän Eskon tutorin Donghunin ja sen mimmin kanssa syömässä ja se näytti meille salipaikat, että voidaan täälläki reenailla. Lisäks maanantaina tippu joku kutsu paikallisen Suomen suurlähettilään asunnolla järkättävään tilaisuuteen. Se on sinne pyytäny kaikki opiskelijat ja tutkijat, ketä täällä on. Saa nähä päästäänkö paikoille, kun toi tuleva reissu alkaa olemaan myös käsillä.

Tiistaina käytiin enemmän tutustumassa näihin saleihin, niitä oli vaan kaks tässä lähellä: Body star ja Beach wellness. Body star vaikutti vähä omituiselta ja se paikka oli täys personal trainereita. Alkuun se omistaja jotain änkytti, että ei ota alle 5 kuukauden soppareita, mut sitku kyseli, ni kyllähän sielä sai lyhyemmäkskin aikaa jäsenyyden. Hinta koko vaihtoajalle oli noin 170 euroa ja sil hinnalla saa käydä sekä tunneilla että vissiinkin muissakin body stareissa, jos semmosia Koart villen lisäks on. Siitä paikasta ei kuitenkaan jääny yhtään hyvät vibat ja mentii tsekkaamaan se toinen paikka. Beach wellnessissä omistaja oli heti vastassa, iski faktat tiskiin ja anto SKKU:n opiskelijoille aika ison alen, joten markkinointi tepsi ainaki meihin ja täältä loppujen lopuks kortit otettiin. Sali on itessään myös iha moderni ja sieltä löytyy kaikki tarpeellinen, vaikkei se mikään hehtaarihalli ookkaan. Hinta siellä oli reilut 130e koko vaihtoajalle ja sillä saa käydä myös tunneilla sekä nauttia iltakasilta alkavasta livemusiikista. Siellä on siis jäbä soittamassa pianoa sillon! Ei ehkä ihan salille sopivaa settiä, mut iha magee idea. Ite kuitenki käytän aina tulppia, ni whatever.. 

Lisäks yritettiin ekan kerran mamutoimistoon hoitamaan rekisteröintihomma, mutta kello oli jo kaks päivällä ja sinne oli ilmestyny lappu, että ei kannata enää jonottaa, koska ei tuu kerkeemään hoitamaan asioitaan ennenku paikka menee kiinni. Se siitä sitte ja tää karmee kokemus lykättiin lähitulevaisuuteen.. Lähettiin I'parkiin, eli siihen samaan isoon kauppakeskukseen, missä sillon reissun alussakin oltiin ostelemassa kirjoja. Tällä kertaa kuitenki kateltiin puhelimia enimmäkseen ja taas sama tuputus- ja tinkimismeininki hypähti silmille, joten päätettiinki jättää homma siihen ja turvauduttiin Donghunin apuun jälleen. Se lupas vähä katella ja hankkiki hyvän diilin joltain myyjältä. Joten nyt on puhelimet kädessä ja oma paikallinen numero. Sen saa kysymällä, jos sitä jostain syystä modernien Skype ym juttujen ohella tarttee.

Keskiviikkona ei oikeestaan muuta, ku koulua ja reeniä. Itte alotin ton reissun suunnittelemisen. Tarkotuksena olis siis lähteä 21. päivä ensin Kuala Lumpuriin ja siitä erinäisessä järkässä pitäis tsekata Langkawi, missä nähää Jonttu ja Suvi, Bali, Angkor (wat), ehkä Singapore (tosin se justii julistettii maailman kalleimmaks paikaks) ja jos tähän kerkii, ni Kiina, Thaikut ja jotain muita paikkoi, mitä en enää muista. Lennot Soulista ulos on kalliimpia: 140 euroa, ku sitte lentely tuolla muualla Aasiassa makso tyyliin 30 euroa aina. Siks pitäis koittaa nyt kerralla olla mahollisimman kauan ja sitte kattoa, lähetäänkö uusiks vielä. Kolme viikkoa nyt ainaki olis aikaa alkuun.

Perjantaina otettiin tavotteeks tää mamutoimisto ja herättiin sinne kasiks ja yllätys oli iso, ku siellä oli varmaan porukat ollu telttailemassa yön yli: pari sataa henkee jonossa jo siihen aikaan. Toimisto aukes ysiltä ja sain itelleni numeron 258. Oltiin siinä vaiheessa vielä aika toiveikkaita, ku tää oli aika simppeli homma, ni "ehkä tähän menee joku pari kolme tuntia." No ei menny, oltiin siellä 8 tuntia! Onneks pakkasin eväät reppuun. Siellä oli alkuun vaan yks kassa auki opiskelijoille ja sitku ne tajus, että se jätkä siinä on maailman hitain, ni ne avas toisen kassan. Toinen kassa veteliki sinne viiden hengen jonoja ja se vähä helpotti ruuhkaa. Jostain syystä tää toinen kassa sit suljettiinki parin tunnin päästä ja taas tää etana oli yksin. Huomattiin sitte jossain vaiheessa, et se ottaa siihen kokoajan porukkaa jonon ohi ja ilman vuoronumeroita ja Eerik kävi vähä kovistelemassa, ni se tokas, että ottaa siihen niitä paikallisia aina, ku niillä on jotain asiaa (???). Siinä vaiheessa, ku oli enää joku 20 numeroo ennen meitä, ni yhtäkkii ne avas siihen kolme muutaki kassaa ja sit se vähän taas nopeutu. Meiän asiassa meni loppujen lopuks ehkä 2 minuuttia, koska kaikki oli kunnossa. Henkisesti iha raunioina tän jutun jälkeen. Käsittelyaika on 2-3 viikkoa, joten kannattaa käydä täällä ajoissa, jos suunnittelee reissua aika aikasessa vaiheessa!

Ihan v***upäissään lähettiin takas Hyewhaan, missä asun, koska piti nähä Donghun ja avata mulle puhelinliittymä. Puhelin siitä erikoinen, että se on kytky ja vaatii 4G Sim kortin kokoa supermikro, joten piti mennä tiettyyn kauppaan. Suomessa ei kuitenkaan pitäis tulla ongelmia tän kanssa. Liittymät täällä on melko kalliita, jopa Suomen mittapuulla: 160 minuuttia, 200 tekstaria ja 750 megaa nopeeta nettiä maksaa jonkun 23 euroa kuussa.. Mutta pakkohan se on maksaa, että säilyy tavotettavuus.

Illalla mentiin kattomaan uus 300 vaatimattomasti maailman suurimmalt screeniltä. En tiiä miten kuvasta näkee, mut neliöitä on vähä yli 400, eli yli kaks kertaa niin iso, ku tennarin ykkössalissa. Tarina kertoo, että noitten piti kaataa kolme seinää, että ne sai ton ruudun sisää tonne. Jännää muutenki ajatella, että esimerkiks mutsin kämppä menis melkein kuus kertaa tohon seinälle. Oli iha siisti juttu, leffa oli kanssa iha viihdyttävä, vaikkakaa ei niin hyvä ku eka osa. Miesten leffa ehdottomasti!

Lauantai oli rehellisesti vaan sali- ja keittopäivä. Mentiin Hongdaeen, klubitettiin ja taas klubilta löyty korealaisia, joitten kanssa mentiin syömään ja ottaa lisää sojua, joten aamukuudelta kotona ja pää tyynyyn, ei tarvinnu huolehtia kotiintuloajoista. Tosin kuulin jonkun koodin, jolla pääsis sisään myös yöllä, mut en oo viel kunnolla päässy kokeilemaan sitä. Tänään piti mennä trekkaamaan läheiselle vuorelle, mutta ei menty, se lykättäköön tulevaisuuteen.

Ens viikolla varaillaan ja suunnitellaan lisää reissua, käydään koulua ja testataan yks kylpylä! Mageet rantashortsitki löyty onneks jo. Lisäks Donghun kutsu meiät Gangnamiin, missä se ite asuu. Käydään siis tsekkaamassa millanen meininki siellä on, kuulemma hyvä! Saadaan siltä myös yöpaikat yms, joten varmaanki taas kunnon settiä tiedossa!

Nyttei taas muuta, ku hyvää yötä ja kuulemiin! Itä hiljenee.


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Hektinen viikko

Heipat taas!

Aluks on ihan pakko mainita, et ärsyttää vähäsen se, etten pysty kuvailemaan niit fiiliksiä niin hyvin tässä, kun miten ne ite koen täällä. Tokihan tärkeintä onki se, että asioita tapahtuu, mutta silti :D Tää viikko on ollu aika täynnä kaikenlaista ohjelmaa: muutot, koulun alut yms.. Että ei muutaku itse tarinaan!

Maanantaina ei muistaakseni juurikaa tehty mitään merkittävää, muutaku seikkailtii ympäri Hongdaeta taas.

Tiistaina oli edessä muuttopäivä lopullisiin "dormeihin", eli opiskeluajan kämppiin. Asun semmosessa paikassa, ku Migaon ville. Esko joutu muuttaa koulun kampukselle ja Eerik lähti tonne parin metropysäkin päähän Koart villeen. Näin iso eriytyminen tuntu, pakko sanoo, ihan miellyttävältä, ku kaks viikkoa oltu nii tiiviisti yhessä, ni vähä muitaki naamoja välillä :D Kämppä on noin 10 minuutin kävelymatkan päässä ja läheltä löytyy kaikki tarpeellinen: pankki, ruokakauppa, raflakatu yms.. Ja ohan se koulukin tosiaan aika lähellä.

Tää mun kämppä on ihan jees, tässä piti olla aluks kaheksan ihmistä, mutta jostain syystä toi yks huone on kiinni ja meitä on vaan neljä. Tuliki ekaks mieleen, että tästä tulee viel aika BB-henkinen setti varmaa. Meillä siis vähän poikkeuksena muihin, että kämppä on kokonaan oma, eikä pelkästään yks huone ja sitte sossutiloissa muutama kymmentä päätä hälisemässä. Lisäks iha kelpo varustelutaso, niinku kuvista vähä näkyy, löytyy pesukone, jääkaappi ja jopa vedenpuhdistin. Kämppiksinä mulla on yks chileläinen, yks tanskalainen ja yks brasilialainen. Kaikki onneks puhuu suht hyvää enkkuu, vaikka ne pari etelän miestä onki vähän hiljasempia. Muuten vaikuttanu iha rennoilta sälleiltä.

 Nyt taisin saada ton kuvasommittelunki jo jotenki onnistumaa! :D

Tiistaina muuton jälkee sitte tuli ne elintärkeet puutteet ilmi, eli multa puuttu laturi tabii ja Eerikiltä datakaapeli, että saa netin skulaamaa. Lähettiin sit tohon lähelle Dongdaemuniin, koska Google kerto, että siellä on kauppoja. No sieltähän löyty sit oikeestaa mimmien unelma, eli yhelle alueelle on päätetty pykätä kymmenii kauppakeskuksii, mistä kaikissa myydää PELKÄSTÄÄN VAATTEITA??! :D Se oli vähä niinku kauppakeskusten itis vois sanoo. No kuitenki löydettii sit pikku elektroniikkanurkkauski ja mä sain laturin ja Eerik piuhansa.

Keskiviikkona päätettii lähtee tonkimaa enemmän tätä kauppakeskusten mekkaa ja kattoo josko sielt jopa löytyis jotain päällepantavaa. Huomautuksena vaan, että niinku kaikki varmaan arvas, ni koot täällä on paikallisissa brändeissä aika pieniä, mutta ainaki tähän mennessä löytyny myös iha isoiki nimiä. Zara oli tehny hintavertailun helpoks, ku eurohinta näky läpi päälle liimatusta Korean hinnasta, kallista oli. H&M oli aika samoissa onneks, muoti on vaan vähä erinäköstä :P No mutta, näist isoista kauppakeskuksista paljastu sitte, että moni oliki aika lailla bulkkimainen, eli tuntu aika tarjoustalomeiningiltä ja myyjät ahisteli niin paljon, et melkei juostii karkuu sieltä. "Please give me a one change" -huudot jäi viel kaikumaa perään, ku lähettii pois sieltä.. Mitään nyt ei täl kertaa löytyny, mutta päätettii lohdutukseks lähtee Gangnamiin.

Isoks harmiks kamera jäi kotiin, koska siellä näky aika hyvin toi ison maailman meininki! Käytiin eka vahingossa ihan Gangnamissa siel, missä ne kunnon firmat näkyy olevan ja sitte ku kateltii enemmän, ni itse asias vieressä Samseongissa oli joku maailman suurin maanalainen kauppakeskus ja paikallinen WTC, messukeskus ynnä muuta. Vedettiin sitte kortteli ympäri ja pari pysäkkii metrolla ja todettiin, että kauppakeskus on rempassa viel ainaki tän viikon ja päätettiin, että mennää uusiks parin vkon päästä. Päästiin me kuitenki ihastelee kalliita kelloja, ku siel oli joku "clock avenue", mis oli tyylii kaikil kalliilla brändeillä oma pikkupulju. WTC ei ollu niin korkee, ku kuvittelin, vaikka oliha se iha siisti. Tässä vaiheessa viimeistään huomas, kuinka äkkii se pimee täällä aina tulee. Meet tyyliin ovesta sisään ja toisesta ulos, ni joku kerkis sammuttaa valot.

Keskiviikko-iltana oli ekat vaihtareille suunnatut tervetulojuhlat, mihin meiän ei itse asiassa ollu ensin tarkotus mennä, mutta Eerikin kämppis oli pyytäny sitä tulemaan, ni vedettiinki sit tässä vaiheessa jo myytiks muodostunu soju+kaljasetti pohjille ja lähettiin ettimään sitä paikkaa. Matkaan meni, kiitos loistavien wifiyhteyksien ja varmaan just sillä hetkellä viallisten satelliittienki takia varmaan yli kaks tuntia, ku harhailtiin kaduilla kännykkä kädessä. Päätettiin sit luottaa omaan intuitioon ja löydettiinki paikka samantien! Bondattiin aika hyvin tän Eerikin kämppiksen Henrikin ja sen kaverin Lassen (jotka on Tanskasta) kanssa ja ollaa aika pitkälti myös niitten kanssa pyöritty siit eteenpäin. Illat helposti venyy täällä pitkään, ku ei oo pakko lähteä pilkun aikaan ulos puol neljä ja sekös sotkee sisäistä kelloa :) Siellä filosofiapäissään kuitenkin löyty jo heti muutamia ihmisiä, joitten kanssa tulee varmaan nähtyä useemminkin vielä.

Torstaiyönä kolmen tunnin unet ja semiaikanen herätys koululle: orientaatiopäivä! Tiedossa luentosalissa istumista, koulukierrosta ja syömistä. Aamun luennolla kerrottiin tiiviissä paketissa koulun sekä asumisen politiikat ja käytännöt. Sillä sekunnilla varmaan kotiintuloaikakin astu voimaan, koska en enää seuraavana yönä päässy kotiin ennen kuutta.. Onneks olinki kaukaa jo ilmeisesti nähny tän ja seisoin tikkana alaovella 5.55. No mutta, luennossa ei ollut kummemmin mitään ihmeellistä ja jos on ollu hereillä, niinku mä aina, ni ei tullu enää mitään uutta tietoa. Luennon jälkeen siirryttiin etukäteen jaettuihin "buddy-ryhmiin" ja lähettiin kiertää kampusta. "needless to say", et kampus on tyylii jonkun vuoren rinteellä ja vähä ylä- ja alamäkiä matkan eteen sattui. Niinku aiemmin jo mainitsin, ni kampus koostuu muutamista "pää"rakennuksista, sitten näky löytyvän ulkoa tenniskenttiä, jonkunlaisia fudiskenttiä ja kävelypolkuja. Lisäks löytyy sit erilaisia kerhoja joogasta golfiin ja teatteriin, joista kelailtiin ainakin tae kwon doa lähtee kokeilemaan, koska itelläkin vähän taustaa siinä on ja haluun nähä, miten paikalliset treenaa. Tulee varmaan kampuksellakin aina välillä hengailtua.

Kierroksen jälkeen otettiin muutama iso yhteiskuva ja lähettiin syömään. Tarjoilut oli aika hyvät, sieltä löyty salaatit, voikkarit, paikalliset "sushit", kanankoipii, pari erilaista pääruokaa ja jälkkäriks sitte riisikakkui, viinirypäleitä ja jotn paikallisii keksijuttui. Olin tietty eka jonossa ja ruoka oli viel siin vaihees näköjää vähä kylmää, vaikka olevinaan oli valmista. Mut hain sitte tietty iltaa varten tankkaukseks toisen satsin, ni sai vähä maistella lämpimänäki :D Tähä loppu orientaatiopäivä ja lähettiin sen tanskalaisen Lassenkaa himaan, ku se asuu tossa naapurissa ja oli ilo nähä muutamia muitaki edellisiltana tehtyjä tuttavuuksia paikalla. Olin niin väsyny, että nukahin heti, ku pääsin kotiin, jotta parin tunnin päästä jaksais taas painaa menemään..

Meillä oli täl kertaa oman koulun järjestämä tervetulojuhla, mikä oli ihan tässä nurkilla onneks. Tässä vaiheessa Esko oli jo paikoille päätynyt ja kysyi, että voiks sen tutori tulla meiän meininkeihin mukaan ja totta kaihan se kävi; hyväks onneks kävikin. Tää kaveri oli iha järjettömän hyvä tyyppi ja puhuttiki meille monta kannua kaljaa ilmasiks ja kerto kaikkii tärkeitä asioita. Se oli tosi ilonen meistä ja näytti tyttöystävänsä ja pyyteli saunomaan ja sen luokse yms.. Isoja kulttuurillisia juttuja paikallisille! Tullaanki varmasti näkemään sitä paljon tän reissun aikana. Mutta asiaan taas, juhlat oli ite järkätty niin, että meille makso 15 000 wonii, eli noin 11 euroa sisään ja sillä sai kaks lautasellista snäckkei, pari kannuu kaljaa ja muutaman pullon sojua, eli taattu hyvä meininki! Itelle kävi aika hauska kämmi ovella, ku ovella vastassa olleet mimmit viitto ja käsitin, että ne näytti et on ookoo syyä siit lautaselt jotain, mikä oli siin pöydällä ja ku söin, ni nehä oliki sit iha ihmeissää et "mitä ihmettä sä teet??" :D Saatii siit kuitenki hyvät naurut onneks, vaikka vähä naama punottiki. Raflasta matka jatku vanhoille kotinurkille Itaewoniin ja loppu onki historiaa. :)

Perjantaina käynnisty paikallinen iso päivä: "Club day", joka pidetään aina joka kuun viimenen perjantai. Alunperin ideana on ollu elvyttää paikallisten klubien myyntiä Hongdaessa, eli siellä missä oltiin matkan toinen viikko. Nykyään se vaan kuitenki järkätään tavan vuoks. Tapahtuman ideana on, että maksetaan noin kymppi euroissa ja saa rannekkeen, jolla sit pääsee moneen paikkaan ilmasiks. Päätettiin, että ohan tääki nyt kuitenki viel pakko nähä tähän alkuun ja sit voidaan rauhottua vähäks aikaa. Otettiin siis suunta kohti Hongdaeta ja mentiin syömään ehkä parhaimpaan paikkaan, mitä alueelta löytyy. Muutenkin tää raflakokemus meni kyl pitkälti suoraa kärkeen koko tähänastisen elämän mitalla.


Pöydästä löytyy siis reilu kilo possun eri paloja, jotka grillataan ite hiilillä. Sitte "side dishejä" vaik muille jakaa. Aikaa tän tuhoomiseen meniki reilun puoltoista tuntia ja lopullinen lasku ilman viinoja suunnilleen 40 euroa, eli huikeet 8e per lärvi. Hinnat täälläki kohillaan. Omistaja oli melkee koko ajan vieressä jeesaamassa palvelua, koska tarjoilijat ei aina hiffannu, mistä puhuttiin. Lisäks paikassa soi aikalailla eurooppalainen hittimusa koko ajan, eli ihan meininkimestoja.

Raflan jälkee mentii käymään karaokessa; täällä sikäli erilainen meininki, että otetaan oma huone, eikä lauleta koko mestan edessä, niinku Suomessa. Tilaukseen lähti ison maailman tyylillä viskisetti, eli viskit, mixerit, kaljat ja hedelmät. Hinta vähä harmitti: noin 130e, mutta tunnelma korvas aika hyvin menetyksen ja viiteen pekkaan taas jako kuitenki. Ite en vieläkää joutunu mikille laulamaan onneks, ku yksittäisiä kohtia, vaikka taustamölynä varmaan kelpasinki iha kohtuuhyvin. Karaoken jälkeen vedettiin viel minietkot parhaassa etkopaikassa: "The playground", eli pieni leikkikenttä katujen välissä, mihin korealaiset kuulemma kesäsin menee imemään sojukalja-sekotuksia ja sammuilevat sitte pitkin penkkejä. Kesken filosofiakeskustelujen jonkunlainen sekoporukka tuliki siihen pyörimään ja sekoilemaan ja saatiin aika hyvät naurut. Pari kuvaa ja ne katos yhtä nopeesti, ku oli tullukki.







Ite "Club day" oli ainaki meille aika floppi, koska jotenki päästiinki vaan kolmeen paikkaan, mistä kaks oli ihan tyhjiä ja yks niin täynnä, etten oo koskaa nähnykkää moista vielä. Ihmiset tanssi rappusissa ja muutenki meininki oli ihanku paikallises metrossa, henkilökohtanen alue: nolla metriä. Päätettiin sit kuitenki mennä loppuillaks siihen tukkosimpaan paikkaan, koska parempi se ku tyhjä paikka. :) Illan "päätteeks" lähettiin syömään yhteen tuttuun paikalliseen ja viereisestä pöydästä löytykin korealainen kaveriporukka ja päädyttii ottamaan vähä lisää häppää ja ne opetti meille vähän ruokajuttuja ja pääsin testaa mun just opittuja koreanlukutaitoja, josta ne oli ihan innoissaan. Siitä sitte niitten kanssa jatkettiin samaiseen karaokepaikkaan, ku missä oltiin alkuilta ja laulettiin nii koreaks ku englannikski. Aamukympiltä kotiin, joten ei kotiintuloajasta harmia taaskaan..

Tänää oon sit katellu kurssihommat kuntoon, koska huomenna alkaa koulu. Lähettiin lukee filosofiaa, koska koulu myöns meille siitä sivuainepaketin ja koska sitä on vaa kaks päivää viikossa ja ajankohdaks osuu sopivasti 9-14 eli kaikki kurssit vieläpä peräkkäin! ;) Nyt kyllä kummeksuttaa ihmisten kommentit siitä, ettei täällä voi lukee mitään. Työtä ei oo vaan tehty tarpeeks, koska mä sain raavittua kasaan tyyliin 4 tai 5 sivuainekokonaisuutta, joista päälliköt hyväksy kaikki, koska mulla on jo liiketaloudellinen sivuaine käytynä. Tosin monet ollu syksyllä, ni sillä voi olla vähän vaikutusta asiaan. Kursseista kirjottelen myöhemmin, ku on jotain sanottavaa, notta joku jos haluaa lukea sitä, niin voi kurkistaa. Lisäks opettelin käyttää korealaista pesukonetta ja jouduin hankkimaan vähä astioita. Täällä pitää maksaa joku 30 euron vuokra astioista ja kämppikset oli tänää käyny kyselemässä, ni se jäbä oli näyttäny tyyliin yhtä kulhoo, yhtä lusikkaa ja yhtä haarukkaa. :D Nyt on osattu kyl vetää massit pois turisteilta!

Ei mitää, ens viikolla tosiaa koulua.. Lisäks pakko alkaa jo suunnittelemaan reissua, koska se on kohta edessä. Tänä päivänä uskallan jo olla aika varma, et palaan Suomeen 22.6, koska rahat on varmasti palanu siihen mennessä. :) Lisäks Eskon buddy kertoo meille käytännön hommat, että päästään vihdoin ehk hakee luurii ja salikorttii ja koululle paperit vetämään, että päästään ulos maasta ja saadaan avattua pankkitili tänne. Täs vaiheessa jo vähän ärsyttää maksella komissioita, ku joutuu nostaa rahaa välillä. Keith Urban soi taustalla ja mä kerään pyykit koneesta ja painun pehkuihin!

Cheers! <3