lauantai 19. huhtikuuta 2014

Reissu

Morjensta taas!

Tuli sitte pieni paussi tähän blogiin. Rehellisesti sanottuna tuolla reissussa en kokenut tätä niin tärkeäksi, että olisin nautiskelun sijasta uhrannu suuria määriä kirjoittelulle aikaa ;) Mutta niin se arki sieltä aina tulla tupsuttelee niinkuin nytkin, joten aika taas tarttua toimeen! Sen verran vielä mainittaneen, että tää päivitys tulee kahessa osassa ja toisen julkaisen tässä lähipäivinä.

Tosiaan oltiin reilut kolme viikkoa pyörimässä ympäri ämpäri Kaakkois-Aasiaa. Reitiksi muodostui loppujen lopuksi seuraavanlaista: Phnom Penh, Siem Reap, Macau, Hong Kong, Koh Phi Phi, Koh Lipe sekä Langkawi + vaihdot. Joku saattaa kelata, että paikkoja oli paljon, mutta aika hyvin onnistuttiin rytmittämään, ettei ollu mitään kiireitä paikasta toiseen.

21.3 perjantaina käytiin aamupäivällä hakemassa mamutoimistosta bränikät oleskeluluvat ja siitä melkeinpä suoraan ampaistiin lentokentälle ja kohti Kuala Lumpuria. Tän piti olla eka stoppi mutta päätettiinkin, että jatketaan mielummin suoraan Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Yö nukuttiin siispä Kualan lentokentän lattioilla ja seuraava lento koitti vasta aamuseiskalta. 

Ensimmäinen ajatus lentokoneesta ulos hypätessä oli se trooppinen henkäys kasvoille, siellä oli ihan mielettömän kuuma! Mittari ei alle 30 asteen mennytkään ja päivällä oli varmaan lähempänä 50 ku 40 astetta. Lämmön lisäks palmujen ja banaanipuiden näkeminen toi leveen hymyn kasvoille: "nyt mä oon siel, missä mun kuuluuki olla." Eerik oli kattonu jonkun hyvän guesthousen semmoselta "turistialueelta" (turismi ei suuremmilta osin oo maata vielä pilannu, vaikka siellä täällä pari länkkäriä aina näkyikin) ja se osottautu ilmeisesti semikalliiks , mutta iha kelvolliseks. Parin tunnin powernap ja liikkeelle! Hotelli tarjos oman tuktuk-kuskin, jolta kysyttii hyvä rafla ja se veiki meiät ilmeisesti yhteen parhaimmista ravintoloista ehkä koko kaupungissa! Sen verran hyviä kehuja oli ainakin tullu jälkeenpäin tarkasteltaessa. Tähän väliin voinee kehua yleisesti koko maan ruokia, aina sait lautasellisen täydellisyyttä söit missä vaan, joten tää paikka oli enemmänkin "top of the top." Päivä meni tuttuun tapaan kävellessä lähialueilla ja tarpeellisten tavaroiden hankkimisella. Sattumalta löydettiin sitten yks hyvä terassi lähialueen guesthousen katolta ja siellä lepposasti istuskellessa tippui pari kaljaa.

Needless to say, hinnat Kambodzassa oli suomalaiselle kukkarolle tosi miellyttäviä; varmaan neljäsosan suomen hinnoista. Syöminen raflassa kustans paikasta riippumatta jonkun 3e ja juomat tuntu olevan aina niin rafloissa ku baareissaki 2 dollaria. Tuktukit oli aivan mahtava kulkutapa! ja ne sai tingattua tosi halvaks. Saipa niitä myös varattua just niin pitkäks aikaa ku halus, joten se oli kätevin, vaikkakaan ei ehkä turvallisin tapa matkustaa paikasta toiseen.


Kambodzalla on aika synkkä lähihistoria ja se kyllä näkyi kaduilla ja ihmisissä, mutta aina ne jakso kuitenkin olla tosi mukavia ja ilosia. Googlen mukaan maa oli periaatteessa vaarallinen, mutta kuitenki turisteille suhteellisen turvallinen. Köyhiä kun kaikki on, ni tietystihän siinä voi tulla eteen epämukavia tilanteita, jos ei ite oo ajan tasalla siitä mitä ympärillä tapahtuu.


Phnom Penhissä aika meni jotakuinki ekan päivän agendalla, päivät kierreltii paikkoja kävellen ja tuktukeilla, käytii aika hyvällä prosentilla kattelemassa palatsit ja nähtävyydet, mitä kaupungista löytyi. Erityisesti turistikohteista mainittaneen Killing fields ja S-21, jotka aika paljon pysäytti miettimään, mihin ihmiset valtapäissään voi olla kykeneväisiä. Historiaa tietävät, tietää ja loput voi lukea netistä, mitä siellä tapahtu. (Kuvia paikoista en myöskään tänne lisäile suht ilosen teeman takia, annettakoon paikoille oma rauhansa) Lisäks tietysti nautittii auringosta ja otettii sitä pronssia. Kerettiin jo heittää läppää siitäki, että me ite ollaan yks nähtävyys täällä, ku samat naamat näky joka päivä jossain ja tuktuk-kuskit ja raflojen ja kuppiloiden työntekijät alko jo moikkailemaan ja tuli välillä höpöttelemään. Illalla löydettiin aika usein ittemme sieltä vakiopaikaks muodostuneesta kattoterassista, lähettiinpä kerran yhen työntekijän kanssa kattelee paikallista yöelämääki. Täällä tutustuttiin myös kahteen aika huikeeseen norjalaiseen mimmiin, joista sitte muodostu reissukaverit koko siks loppuajaks, mitä Kambodzassa vietettiin.




















Reilun viikon jälkeen oli aika siirtyä Siem Reapiin, kaupunkiin joka on kuuluisa tietysti Angkor Watista. Pakko sanoa heti alkuun, että se minibussikyyti, mikä me tohon otettiin, oli aika helvettiä! Kuus tuntia auto pomppi ja täris surkeekuntosilla teillä, puhumattakaa maan liikennekulttuurista- ja säännöistä, joita ei todellakaan ole! Välillä ajeltiin vastaantulevien kaistaa, välillä hiekkatietä niin että autosta näki just ja just ulos. Hinta oli vaan reilun kympin, mutta kuten yks tuktuk-kuski kiteytti, ni siinä maassa ihmisten lentopelotkin kaikkoo, kun kyseesee tulee vaihtoehto mennä autoteitä pitkin. En siis suosittele, ellei just ton tyyppistä kokemusta oo ettimässä. Kuitenkin jos nyt jotain hauskaa matkasta pitää repiä ni vaikka oltiin köyhässä maassa, toiki oli luotettavampi ku VR ja autosta löyty myös paremmin toimiva wlan-yhteys.

Siem Reap oli jo selkeesti enemmän turistimeininkiä ja aika hyvin oli jakautunu se, missä paikalliset ja missä turistit vietti vapaa-aikaansa. Perillä oltiin iltaysiltä ja meiän agenda oli jälleen alkuun löytää guesthouselle, joka matkan aikana netistä löydettiin. Paikka oli miellyttävä ja halpa, tällä kertaa en myöskää joutunu jakamaan sänkyä Eskon kanssa, hävittyäni tiukan KPS-turnauksen ekassa paikassa, mikä oli itessään jo miellyttävää. Kaupungissa ei itessään ollu suuresti mitään nähtävää, ainakaan semmosta mistä oltais tiedetty. Siellä oli oikeestaan kaks turistirysää: yömarketti, josta sai tingittyä krääsää hyvään hintaan ja 'pub street'; yks katu, johon oli ahdettu toistakyt baaria ja ravintolaa. Periaatteessa se oli kuitenkin koko kortteli, koska niitä rafloja ja baareja löyty sivukujilta tusinoittain lisää. Eka ilta otettiin iisiä ja mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä päätettiin testaamaa viereisestä guesthousesta löytyvä uima-allasmesta ja olihan sitä siinä. Siihen jumahdettiin oikeestaa koko loppureissuks, päivät oltiin aina poolilla ja tutustuttii siellä asuvii eurooppalaisii, lähinnä brittejä ne oli kaikki. Meillä oli siinä aika hyvä olla, ihmeteltiin vaan, että miten toiset jaksaa vetää aivan kauheet tumut joka päivä. 
Torstai-iltana tää samainen naapuripaikka järjesti tuktuk pub crawlin eli euroopasta tuttu konsepti: kierrellään baareja, tällä kertaa vaan tuktukeilla. Saatiin aika hyvä Monacon GP siitä aikasiks, tuktukit laitto kaasua lattiaan ja siellä lenteli kaljaa ja mitälie vehkeestä toiseen. Tärkeintä oli kuitenki, että me voitettiin! Iltahan meni muuten samaa rataa, aikalailla kosteissa merkeissä..
Sunnuntaina koitti oikeestaan sitte se päivä, miks oltiin koko kaupungissa, eli visiitti Angkor Watiin. Eipä tätä paikkaa voi kuvata, ku kahella sanalla: aivan huikee! Oli mageeta kävellä siellä ja nähä se vuosituhattakainen ilmapiiri, mikä sillon on varmaan vallinnut. Toki iso osa asioista on hämärän peitossa, mutta se ei oo tärkeetä. Otettiin vaan se lyhyt kierros, eli käytiin kattomassa se ite paikka, sitte naamatemppeli ja Tomb Raideriin kuvatut paikat yhessä temppelissä. Yllättäneen ajanpuutteen vuoks kävelemättä jäi parisen paikkaa, mutta ens kerralla sitten. Lisäks piti mennä kattomaan auringonlasku yhelle kukkulalle, mut jostain syystä ilmeisesti tuktuk-kuskit ei ollu enää ihan messissä, ni lähettiin takas kaupunkiin.. Maanantaina aamupäivästä edessä oli edessä siirtyminen kohti Macauta.











































Macaussa vietettiin yks yö, koska haluttiin oikeestaan nähä vaan se Aasian Las Vegas. Ja kasinoitahan siellä oli, ne oli älyttömän kokosia ja mageita nii sisältä ku ulkoakin. Epäonnisten rahaa niissä oli kiinni varmaa aika paljon. Sisällä tuntu, ku olis ollu leffassa ja löyty ihan mielenkiintosii taide-esineitäkin. Macausta ei oikeestaan oo sen enempää, koska siellä ei mitään oikeestaan tapahtunutkaan :D

















Macausta otettiin sit lautta seuraavana päivänä kohti Honkkareita ja oltiin perillä iltapäivällä. Tässä kohtaa remmiin tarttu myös yks kaveri - Jopi, joka oli matkan loppuun asti mukana. Honkkareista ei oikeestaa oo mageitten maisemien lisäks paljoo hyvää sanottavaa, sain kuumeen heti ekana iltana perillä ja väliin jäi seki ilta sitte. Lisäks ruoka oli aika skeidaa ja joka paikassa tuputettiin pukuja, rolexeja ja muuta krääsää.. Oikeestaan aika pettymys, mutta pitihän se paikan päällä käydä toteemassa. Ens kerralla, jos semmosta koskaan tulee, ni vois koittaa tutustuu johonki paikalliseen, joka osais ehkä kertoo enemmän, jos siellä tapahtuu jotain välillä.




 











 















Nyt joutuu tässä kohtaa vetämään jännityksen esiripun eteen ja jättää myöhemmät tarinat ensi kertaan.. Joten ei muutaku morloiskis!